Diplomityön tulee mahdollisuuksien mukaan liittyä osaston tutkimus- ja suunnittelutyöhön. Työn aihe voidaan parhaiten muotoilla diplomityön valvojan, ohjaajan, tekijän ja mahdollisen ulkopuolisen työnantajan keskinäisissä neuvotteluissa (Diplomityöopas 1978, s. 2).
Jotta diplomityöstä saataisiin mahdollisimman suuri hyöty, tulee tekijän, valvojan, ohjaajan ja asiasta kiinnostuneiden opiskelijoiden välisen kanssakäymisen olla kiinteätä. Koska diplomityön teko on tarkoitettu itsenäiseksi, ei työn ohjaajan tai valvojan asenne saa muodostua liian holhoavaksi. Valvojan ja ohjaajan tehtävä on pitää tutkimus tavoitteen mukaisena, varoittaa mahdollisesti syntymässä olevista virheratkaisuista tai epäolennaisuuksien painottumisesta (Diplomityöopas 1978, s. 2).
Diplomityön aihe voi liittyä opiskelijan opintojensa yhteydessä hahmottamaan tutkimus- tai suunnittelukysymykseen, harjoittelu- tai työpaikassa saatuun tehtävään tai opettajan tarjoamaan tehtävään. Opettajan ja korkeakoulun tulee tällöin pyrkiä laitoksen opetus- ja tutkimussuunnitelmaa palvelevaan aihevalikoimaan. Opettajan ja opiskelijan keskinäisissä neuvotteluissa rajataan aihe ja sen käsittelytapa lopulliseen muotoonsa. (Diplomityöopas 1978, s. 3.)
Tutkintosäännön edellyttämä virallinen aiheen anominen ja hyväksyminen hoidetaan osastolla virkatietä ao. opettajan ja kanslian kautta. Aihetta on syytä anoa riittävän varhaisessa vaiheessa, koska tällöin diplomityöntekijä varaa ko. aiheen itselleen ja näin voidaan ehkäistä mahdollisten päällekkäisyyksien syntyminen muiden diplomityöaiheiden kanssa. Osastoneuvosto määrää aiheen hyväksymisen yhteydessä työlle valvojan (opiskelijan valitseman pää- tai sivuaineen professori tai apulaisprofessori tai tämän esityksestä erityisestä syystä dosentti) ja ohjaajan. Ohjaajan tehtävänä on antaa tarvittaessa käytännön suoritusta edistäviä neuvoja.
Diplomityö voi olla myös ryhmätyön osa. Tällöin opiskelijan tulee rajata oma osuutensa työstä ja esittää se diplomityönään. Mikäli diplomityö tehdään jossain korkeakoulun ulkopuolisessa työpaikassa, tulee työn tekijän vaadittaessa esittää valvojalle todistus omasta osuudestaan työn suorittamisessa.
Diplomityön aihetta voidaan anoa, kun tutkinnon ensimmäinen osa on suoritettu ja kokonaisopintoviikkomäärä on vähintään 140 opintoviikkoa. Diplomityön määräajasta sopivat työn valvoja ja tekijä niin, että se on korkeintaan yksi vuosi. Jos diplomityötä ei esitetä tarkastettavaksi määräaikaan mennessä, aihe raukeaa, ja opiskelijan tulee hakea osastolta uutta diplomityön aihetta.
Otsikon pitää olla lyhyt ja selkeä, mutta kuitenkin tarpeeksi informatiivinen. Sen tulee selvästi ilmaista työn aihe eli mitä on tutkittu. Diplomityön otsikossa ei yleensä tulisi käyttää tuotteen, yrityksen tms. nimeä työn rajauksena.
Sisältösuunnitelman ydin on jäsennys, joka samalla on alustava sisällysluettelo. Sen rinnalle laaditaan, mikäli mahdollista, luettelo aiotuista kuvista ja taulukoista. Jäsennyksen tarkoituksena on jakaa kirjoitus luonteviin osiin, jotka liittyvät toisiinsa siten, että esitettävästä asiasta muodostuu ehjä kokonaisuus. Jäsennys laaditaan niin tarkasti, että jokainen erillinen asia saa oman alaotsikkonsa. (Tirronen 1987, s. 14-18.)
Työaikataulu on laadittava mahdollisimman realistiseksi niin, että sitä pystytään noudattamaan. Aikataulu riippuu sekä työn tekijästä että niistä intressipiireistä, joita työ palvelee (tehdäänkö työ palkallisena vai omana työnä).
Työn eri vaiheista käydyistä keskusteluista valvojan ja ohjaajan sekä muiden asiantuntijoiden kanssa on syytä tehdä muistiinpanoja, samoin luetuista artikkeleista ja muista kirjallisuusviitteistä, koska niiden muistaminen tai käsiinsaaminen saattaa myöhemmin olla hankalaa.
Hyväksytyn työsuunnitelman mukaisten osatöiden tultua suoritetuiksi seuraa tulosten sekä tulosten analysoinnin esittäminen valvojalle ja ohjaajalle. Tässä vaiheessa varmistetaan myös mahdollisesti puuttumaan jääneiden näkökohtien huomioonotto.
Diplomityön kirjallisen osan on oltava selkeä ja järjestelmällinen. Seuraavassa esitetään runko siitä, miten diplomityö kirjoitetaan. Yksityiskohtaisempia ohjeita saa erilaisista kirjoittamisoppaista, joista tekniikan opiskelijaa läheisin lienee Suomen Teknillisen Seuran julkaisema "Teknisen kirjoituksen laatiminen" (Tirronen 1987).
Suositeltava diplomityön rakenne:
Tiivistelmä liitetään opinnäytteeseen ja siitä toimitetaan kopio laitoksen kansliaan. Tiivistelmä tehdään myös vieraalla kielellä (esim. englanti tai saksa). Malli tiivistelmästä on liitteissä 2 ja 3.
Teoria ja menetelmät:
Matemaattisissa ja muissa teoreettisluonteisissa töissä esiintyvät hypoteesit ja oletukset voidaan esittää omana lukunaan. Muun tyyppisissä töissä voidaan teoreettiset oletukset esittää myös johdannossa.Aineisto ja sen keruu:
Työhön valitun aineiston laatu, suuruus ja alkuperä ilmoitetaan tarkasti mieluummin taulukoiden ja piirrosten avulla. Jos on käytetty vähän tunnettua tutkimusmenetelmää tai kehitetty kokonaan uusi, on sen kulku selostettava niin tarkasti, että kokeet ja laskelmat voidaan toistaa niiden avulla. Mikäli menetelmä ko. alalla on yleisesti tunnettu, riittää siitä pelkkä maininta ja viittaus lähdekirjallisuuteen. (Tirronen 1987, s. 26.) Tilastollisen aineiston osalta selvitetään, mistä aineisto on saatu, miten sitä aikaisemmin on käsitelty ja mikä on sen luotettavuus. Tilastolliset analyysimenetelmät selostetaan yleisesti hyväksyttyjen käsitteiden avulla.Aineiston käsittely ja tulokset:
Tässä esitetään kokeiden suoritus ja tehdyt havainnot sekä niihin vaikuttaneet seikat. Suoritusprosessi esitetään loogisessa järjestyksessä. Tulokset esitetään mieluiten havainnollisesti piirrosten ja taulukoiden avulla ja niistä tulisi pyrkiä erottamaan olennaiset piirteet. Tekijän on ilmoitettava mahdolliset virhelähteet, poikkeamat oletetuista tuloksista ja tulosten tilastollinen luotettavuus.Tulosten tarkastelu:
Tulosten tarkastelu on diplomityön vaativin osa. Siinä verrataan tekijän saamia tuloksia aikaisempien tutkimusten tuloksiin. Tulosten pohjalta esitetään harkittuja tulkintoja, päätelmiä ja yleistyksiä. Samoin tarkastellaan käytettyjen menetelmien pätevyyttä. Erityisen tärkeää on esittää johtopäätökset ja antaa viitteitä jatkotutkimuksille. (Diplomityöopas 1978, s. 5.) Johtopäätökset voidaan esittää omana lukunaan.
Lähdeviittaukset on pyrittävä kohdistamaan mahdollisimman alkuperäiseen lähteeseen eikä myöhempään julkaisuun, jossa ko. lähdettä on käytetty hyväksi. Lähdeviitteet on laadittava siten, että niissä ilmoitetut lähteet löytyvät helposti lähdeluettelosta. Hakusanojen on siis oltava samoja sekä viitteissä että lähdeluettelossa. Viittaukset sijoitetaan kaarisulkuihin, lainauksen alkuun tai loppuun.
Lähdeluetteloon merkitään vain ne julkaisut, joihin tekstissä viitataan. Joskus on hyödyllistä laatia asiasta kiinnostuneille kirjallisuusluettelo, jota ei ole suoranaisesti käytetty hyväksi työn laatimisessa. Lähdeviitteiden laatimisessa on apua standardista SFS 5342 Kirjallisuusviitteiden laatiminen. Tavallisimmat viittausjärjestelmät ovat nimi-vuosi-järjestelmä eli Harvardin järjestelmä, numerojärjestelmä ja alaviitejärjestelmä. (Fogelberg 1989, s. 33-34.)
Harvardin järjestelmän mukaan viitteet järjestetään lähdeluetteloon aakkosjärjestykseen ensimmäisen tekijän mukaan. Jos samalta tekijältä on useita lähteitä, ne luetellaan julkaisuajankohdan mukaan. Jos sama tekijä on julkaissut samana vuonna useita teoksia, joihin viitataan, ne erotetaan toisistaan merkitsemällä julkaisuvuoden jälkeen pienaakkonen a, b, c jne. (Tirronen 1987, s. 28)
Lähdeluetteloa varten tarvitaan kirjoista, monografioista ym. vähintään seuraavat tiedot (Tirronen 1987, s. 30-31):
Lehtiartikkeleista ilmoitetaan (Tirronen 1987, s. 32):
Seuraavassa on esimerkki lähdeluettelosta:
Asikainen, Jaakko & Hirvonen, Martti. Kansantalouden peruskäsitteet. Pieksämäki. Kustannuskiila Oy, 1984. 218 s. ISBN 951-657-126-3.Freedman, Joan S. Decision-tree Analysis: A Valuable Real Estate Investment Tool. Pension World, Nov 1988, vol. 24, nr. 11, s. 20-22.
Graefe, Goetz & Shapiro, Leonard D. Data compression and database performance. Teoksessa: Kumar, Vijay & Unger, E. A. Proceedings of the 1991 Symposium on applied computing. Kansas City, Missouri, USA. April 3-5, 1991. Los Alamitos, California, USA:IEEE Computer Society Press, 1991. s. 22-27. ISBN 0-8186-2136-2.
Jonson, M. Tunneling times in quantum mechanical tunneling. Teoksessa: Ferry, David K. & Jacoboni, Carlo (toim.). Quantum transport in semiconductors. New York, USA: Plenum Press, 1992. s. 193-238 (Physics of solids and liquids). ISBN 0-306-43853-4.
Diplomityön havainnollisuutta voidaan lisätä käyttämällä tekstin ohella sopivia kuvia ja taulukoita. Taulukointi on edullinen menetelmä silloin, kun halutaan antaa tarkkoja lukuarvoja. Kuvituksen avulla voidaan huomio kiinnittää keskeisiin asioihin, helpottaa niiden ymmärtämistä ja muistamista. Käytännöllisiä ohjeita kuvien laatimisesta ym. havainnollistamisesta on saatavissa jo aiemmin mainitusta julkaisusta "Teknisen kirjoituksen laatiminen" (Tirronen 1987).
Kaikki esitettävät taulukot ja kuvat on numeroitava juoksevalla numerolla (taulukot erikseen ja kuvat erikseen) sekä varustettava havainnollisella otsikolla ja kuvan "lukemisen" kannalta tarpeellisilla selityksillä. Kuva sanaa voidaan käyttää yleisnimityksenä korvaamaan sanoja kuvio, piirros, kaavio, kartta yms. Taulukoista on syytä erottaa pienet tekstiin välittömästi liittyvät numerosarjat, joita kutsutaan asetelmiksi ja joita ei tarvitse numeroida eikä varustaa otsikolla.
Viittaus kuvaan tehdään ilmoittamalla kuvan numero, esim. katso kuva 7. Mikäli katsotaan tarpeelliseksi, voidaan kuvien numeroihin lisätä ao. sivun numero, esim. katso kuva 101.7, mikä tarkoittaa sivulla 101 olevaa kuvaa nro 7.
Matemaattiset kaavat numeroidaan erikseen juoksevalla numerolla. Kaavan viereen merkitään sulkuihin kaavan numero. Mikäli kaavaa johdetaan tai se esiintyy useammassa eri muodossa, erotetaan eri välivaiheet tai muodot toisistaan pienellä kirjaimella, esim. 12b tarkoittaa kaavan nro 12 toista välivaihetta (vaihe a esitetty aikaisemmin) tai toista muotoa (muoto a esitetty aikaisemmin). Taulukoiden, kuvien ja liitteiden selityksiin on tarvittaessa tehtävä lähdemerkintä.
Diplomityö sidotaan osastolla käytössä olevalla tavalla koviin mustiin kansiin, mikäli aineiston laatu ei edellytä muuta menettelyä. Kanteen merkitään tekijän nimi ja sana "Diplomityö", selkäosaan tekijän nimi ja vuosiluku (ks. liite 4).
Diplomityön arvostelemista ja hyväksymistä on pyydettävä kirjallisesti osastoneuvostolta. Työ on jätettävä laitoksen kansliaan riittävän ajoissa ennen sitä osastoneuvoston kokousta, jossa työ on tarkoitus arvostella. Diplomityö luovutetaan kahtena kappaleena. Diplomityön esittelytilaisuus järjestetään ennen diplomityön hyväksymistä.
Diplomityö arvostellaan samoja arvosanoja käyttäen kuin opintosuoritukset. Työn arvostelussa kiinnitetään huomiota mm. työn teoreettisiin ja/tai käytännöllisiin tuloksiin, omaperäisyyteen ja itsenäisyyteen sekä esitystavan johdonmukaisuuteen, huolellisuuteen ja kieliasuun. Arvosana ja työn valvojan nimi merkitään todistukseen.
Diplomityö on sellainen julkinen asiakirja, jota salassapitosäännökset eivät useimmiten koske. Opinnäyte saattaa kuitenkin sisältää tietoja liike- ja ammattisalaisuuksista, patentoimiskelpoisista keksinnöistä ym. Mikäli tiettyjen tietojen halutaan jäävän asiakirjajulkisuuden ulkopuolelle, ei näitä tietoja voi sisällyttää itse diplomityöhön. Tällaisissa tapauksissa on sovittava diplomityön tekijän ja ohjaajan välillä, mitä tietoja diplomityöhön voidaan sisällyttää ja mitä jätetään opinnäytteen ulkopuolelle (Diplomityöopas 1990, s. 7). Diplomityön tekijänoikeutta koskevissa kysymyksissä noudatetaan yleistä tekijänoikeuslainsäädäntöä. Diplomityön yhteydessä tehdyn keksinnön patentoimiskysymyksessä noudatetaan vuorostaan yleisen patenttilainsäädännön määräyksiä (Tutkintosääntö 13 §).
Diplomityöopas. Luonnos. Teknillinen korkeakoulu. Otaniemi 1990. 8 s.
Fogelberg, Paul & Herranen, Marja & Sinikara, Kaisa. Tuumasta toimeen. Tutkielman tekijän opas. Helsinki. Yliopistopaino, 1989. 62 s.
Standardi SFS 2485 Asiakirjan perusrakenne.
Standardi SFS 2487 Järjestelmällinen konekirjoitus.
Standardi SFS 5342 Kirjallisuusviitteiden laatiminen.
Teknillisen korkeakoulun tutkintosääntö ja sen soveltamisohjeet. Otaniemi 1995.
Tirronen, Kerttu. Teknisen kirjoituksen laatiminen. 4. painos. Helsinki. Suomen Teknillinen Seura & Teknisten Tieteiden Akatemia, 1987. 89 s.