Inventointipäiväkirja 1998


Viikko 1

Ensimmäisen viikon keskeinen työtehtävä on ollut vuoden 1998 inventointialueen rajaus. Alueeseen tutustuttiin ja tulevaa toimintaa suunniteltiin. Myös varta vasten ilmakuvamateriaalista tehtyjen karttojen lukemista ja kohteiden paikallistamista niille harjoiteltiin. Huomiota kiinnitettiin ennen muuta topografisiin tekijöihin, wadien vuorten rinteiden ja kukkuloiden rajaamiin alueisiin.

Viikon keskeisin anti liittyi itse Aaroninvuoren jyrkän länsiseinämän tutkimiseen. Inventointiryhmän opiskelijat Henrik Jansson ja Mika Huotari uskaltautuivat jyrkänteiden reunalle ja paikallistivat kapean, tasaisen alueen n. 100 m varsinaisen inventointialueen yläpuolella, josta löytyi useita pieniä luolia ja puoliluolia. Pintalöytöjen ja kerrostumien mukaan luolissa on todennäköisesti ollut ihmisasutusta jo paleoliittisena aikana.

Luolien kerrostumissa koetetaan vielä tämän kaivauskauden kuluessa tehdä pieniä koekaivauksia, mutta jo tässä vaiheessa näyttää siltä, että perusteellisemmat tutkimukset on jätettävä seuraaviin vuosiin.

Viikko 2

Inventointi alkoi. Olemme mitanneet n. 100 x 50 m laajuisia alueita, joita kuuden inventoijan joukkomme on käynyt läpi äärimmäisen huolellisesti. Kukin on kävellyt hyvin hitaasti omaa kaistaansa ja ottanut talteen kaiken keramiikan, kiviesineiden katkelmat, lasinpalat ym., joka tavalla tai toisella kuvaa alueen asutushistoriaa. Ensimmäiset alueet (ns. tracts) ovat tuottaneet kaikki jonkin verran keramiikkaa sekä piikivestä ja sertistä valmistettuja esineitä. Jo ensimmäisien päivien aikana talteen kerätty esineistö on osoittanut, että asutus on alkanut Aaroninvuoren rinteillä jo paleoliittisella ajalla.

Alueella on patovalleja ja terassimuureja paljon enemmän kuin etukäteen arveltiin. Näyttää siltä, että aivan kaikki vesi on haluttu saada talteen, ja pieniinkin raviineihin on rakennettu poikkipatoja. Viikon lopulla poikkipatoja oli dokumentoitu jo 24 kappaletta. Muutamia terassimuurejakin on kartoitettu.

Viikon loppupuolella löydettiin hyvin tiheä keramiikka- ja piiesinekeskittymä, josta poimittiin parin tunnin tehoinventoinnissa yli 3000 keramiikanpalaa. Suurin osa keramiikasta on nabatealaisten tekemää, ja se edustaa kaikkein hienointa keramiikkatuotantoa alueella. Miksi vain hienoa keramiikkaa? Löysimme paikalta myös kaksi suurehkoista kivistä rakennettua nelikulmaista rakennetta. Yksi mahdollisuus on, että olimme törmänneet nabatealaisten hautoihin.. Kaikkien mielestä asia vaati lisäselvitystä ja edes yhden rakenteen koekaivausta. Emme voineet sitä kuitenkaan välittömästi tehdä, sillä iältään tuntemattomiin hautoihin kajoaminen ei kuulu arkeologian periaatteisiin Jordaniassakaan. Toivomme kuitenkin, että kun asianmukaiset luvat järjestyvät ainakin yhden haudan koekaivaus voidaan toteuttaa vielä ennen tämän kenttäkauden loppua.

Vatsataudit ja kuume kiusaavat pientä ryhmäämme. Olosuhteisiin tottuminen vie aikansa.

Viikko 3

Inventointi jatkuu. Löydämme kaikilta kaistoilta materiaalia ja yhä uusia pato- ja terassimuureja.

Näemme nabatealaisia hautoja melkein kaikkialla. Joka paikassa tuntuu olevan säännöllisiä nelikulmaisia kivirakenteita, jotka näyttävät muodostavan sopivan kehäkiveyksen kuolleelle vainajalle. Aluksi piirsimme, valokuvasimme ja mittasimme niitä huolellisesti. Kun aikaa tuntui kuluvan niihin kohtuuttomasti tyydyimme vain piirtämään mahdolliset haudat karkeaan yleiskarttaan. Lopulta aloimme epäillä jo omia aistejamme. Pian olimme valmiita päätymään tulokseen: tutkimuksia jatketaan tulevina vuosina!

Pato- ja terassivallien tallentaminen tietokoneella on tämän vuoden keskeisiä metodisia kokeiluita. Rakenteista on tallennettu piste- ja viivatietoa, jonka avulla kukin rakennelma saadaan talvella herätetyksi henkiin tietokoneen ruudulle - ja enemmänkin: sen avulla koetamme ymmärtää miten koko suuri järjestelmä on oikein toiminut.

Professori Siiriäinen saapui ja totesi ensi töikseen, että samanlaisia kastelujärjestelmiä on tehty Keniassa ja Tansaniassa. Pitkä kuiva kausi vaatii rationaalista toimintaa sadon kasvattamiseksi.

Viikko 5

Inventointi jatkuu alhaalla laaksossa. Pienistä wadeista löytyy koko ajan yhä lisää jälkiä porrastetuista patorakenteista, joista suurin osa on lähes kokonaan huuhtoutunut pois. Myös luonto itse on rakentanut uusia patovalleja, joiden erottaminen ihmisen rakentamista on tuottanut jatkuvaa päänvaivaa ryhmällemme. Valitako hyvin tiukat kriteerit mitä rakenteita tallennetaan vai tallentaako myös mahdolliset, lähes kokonaan pois huuhtoutunet rakenteet? Olemme löytäneet myös uudenlaisia ihmisen tekemiä rakenteita. Joissakin tapauksissa näyttää siltä, että vettä on ohjattu myös kanavilla terassoituihin wadeihin tai jopa tiettyihin vesisäiliöihin.

Viides viikko on myös tuonut tulleessaan tottumusta tarkastella maastoa. Joka päivä kuljemme leiristämme alas ja ylös Aaronin vuoren rinnettä ja näemme samalla ylhäältäpäin ne alueet, joita päivisin inventoimme. Maasto hahmottuu toisella tavalla kun sen näkee sekä puolentoista metrin korkeudelta että 150 m korkeudesta. Myös ympäristön geologinen historia on mielenkiintoista katsottavaa. Kambrikautisten hiekkakivien vieressä on kalkkikiviä ja lisäksi vielä muutamien satojentuhansien vuosien takaisten tulivuorenpurkausten jälkiä.

Petra on karavaaniteiden risteyspaikka ja yksi noista karavaaniteistä Wadi Araballe, Siinaille ja Egyptiin on kulkenut juuri Aaronin vuoren editse. Kamelikaravaanit ovat saattaneet pysähtyä tähänkin laaksoon odottamaan saapumistaan itse Petraan. Näin siksi, ettei yöpyminen ja huolto Petrassa ollut suinkaan ilmaista. Petran rikkaushan perustui pitkälti liikenteeseen ja kauppaan.

Karavaaniliikennettä ja karavaanien saapumista myös tarkkailtiin. Tätä varten edulliisiin paikkoihin rakennettiin pieniä vartiotorneja. Myös tällaisten jälkiä olemme inventoinneissamme todennäköisesti löytäneet.

Sairastelu jatkuu edelleen, ikävä kyllä. Kun entisistä vaivoista toivutaan ovat uudet jo odottamassa. Tämä hidastaa työtä. Viruksen tai bakteerin seuraukset ovat tietusti vielä ikävämpiä niiden uhreille. Kukapa haluaisi olla kuumeessa 40 asteen helteessä beduiiniteltassa, joka kuhisee kärpäsiä.

Viikko 6

Olemme edenneet tämänvuotisen inventointialueemme mielenkiintoisimpaan kohtaan. Tutkimme laakson pohjaa - wadia, johon Aaronin vuoren ja sen vastapäiselle vuorelle satava sadevesi keräytyy. Rajut sateet tuovat nopeasti paljon vettä rutiuivaan puuttomaan maahan. Veden tuhoava voima on täytynyt pysäyttää. Tätä varten rakennettiin järjestelmä, joka aste asteelta kesytti virran voiman, imeytti suuren osan vedestä pehmeään hiekkaan, varastoi osan vesisäiliöihin ja laski vain osan lävitseen alemmille rinteille.

Olemme tutkineet yli kolmen metrin korkuisia, jopa 30 m pitkiä terassipatoja. Pienempien wadien risteyksessä ne muodostavat puolipyöreitä toisiaan tukevia rakenteita. Joihinkin paikoin on rakennettu myös pieniä rakennuksia, vartiotorneja ja tarkkailupaikkoja.

Kaikkein vaikuttavimpia ovat toisiinsa tuketuvat patovallit, jotka hidastavat pienistä sivuvadeista valuvan veden eräänlaiseen keräilyaltaaseen. Siitä vesi on edelleen jatkanut alaspäin seuraaviin tukeviin patovalleihin. Suurimmat padot ovat nykysin yli kolmen metrin korkuisia ja jopa viiden metrin paksuisia. Veden voima näyttää kuitenkin olleen niin vahva, että osa siitä on ohjattu eräänlaisia ylivuotokanavia pitkin alemmaksi, jotta se ei olisi päässyt syövyttämään koko järjestelmää. Patoja on rakennettu ja korjattu eri vaiheissa, mikä näkyy kivien erilaisena asetteluna, seinämien paksuntamisina, korjausrakennelmina jne.

Viikko 7

Seitsemännen inventointiviikon keskeinen päämäärä oli saada tutkimusalue kokonaisuudessaan inventoiduksi ja dokumentoiduksi. Tärkeä osa dokumentointia oli takymetrillä kolmiulotteista karttaa varten kerättävä mittaustieto. Vain muutamia päiviä ennen kenttätyön päättymistä minäkin joudun saman kohtalon uhriksi kuin lähes koko muukin ryhmä. Sain kovan kuumeen ja vatsataudin; lääkärin hoitoon oli lähdettävä pikimmiten.

Inventointi ja perinteinen arkeologinen dokumentointi saatiin päätökseen. Kaikkia rakenteita ei kuitenkaan ehditty mitata takymetrin avulla, mikä merkitsee sitä, että ensi vuonna työ on aloitettava tästä päästä. Pieni alue (n. 0.5 x 0.6 km) osoittautui paljon etukäteisoletuksia rikkaammaksi. Siihen kuuluu mm. enemmän kuin 130 patorakennelmaa, kymmeniä terassimuureja, vesikanavia, rakennuksen pohjia, vartiotorneja, asuin- ja leiripaikkoja jne. Se kertoo arkeologeille asutuksen jatkuvuudesta vähintään 30 000 vuoden takaa meidän päiviimme. Mielenkiintoista on kuitenkin, että toistaiseksi olemme löytäneet vasta varsin vähäisiä merkkejä neoliittisesta kivikaudesta ja pronssikaudesta (8 000 - 3 000 eKr). Vain muutaman kilometrin päässä Aaronin vuorelta sijaitsee Beidhan telli, eräs maailman vanhimmista kaupunkimaisista yhteisöistä, jossa maanviljelys oli talouden perusta. Maanviljelys on ollut talouden perusta kuitenkin myös Aaronin vuoren vaikuttavan kastelujärjestelmän rakentajille. Petran rikkaus perustui kauppaan ja suurten kamelikaravaanien huoltamiseen. Vehreimmillään Aaronin vuoren rinteet ovat todennäköisesti olleet juuri näinä aikoina - nabatealaisen ja bysanttilaisen kulttuurin kukoistaessa ajanlaskun vaihteen tienoilla ja sen jälkeisillä vuosisadoilla.

Inventointiryhmä:

Mika Lavento (inventointiryhmän johtaja)
Prof. Ari Siiriäinen
Henrik Jansson
Mika Huotari
Sanna-Leena Schildt
Sarianna Silvonen

Tilapäisesti inventointiryhmän työskentelyyn osallistuivat lisäksi
miltei kaikki Aaronin luostarin kaivausryhmän jäsenet.


Takaisin kotisivulle