Suomalaiskaivaukset Aaronin vuorella Jordanian Petrassa alkoivat Aaronin muistopäivänä.
Torstaina 23.7. vietettiin Aaronin, Mooseksen isoveljen kuolinpäivää niin juutalaisen kuin islamilaisen beduiiniperinteenkin mukaisesti. Pyhiinvaeltajat suuntasivat kulkunsa Jordanian Petran arkeologisessa puistossa sijaitsevalle Aaronin vuorelle, joka ainakin 2000 vuotta vanhan perimätiedon mukaan on Vanhan Testamentin Horinvuori, Aaronin kuolin- ja hautapaikka.
Aaronin muistomerkki vuoren laella yhdistää kolme suurta monoteistista uskontoa ja kulttuuria: juutalaisen, kristillisen ja islamilaisen.
Tänä vuonna tuona torstaipäivänä turistit ja pyhiinvaeltajat löysivät vuorelta muutakin: suomalaisen 'beduiinileirin'. Aaronin kuoleman muistopäivä oli merkittävä suomalaiselle muinaistutkimukselle, sillä silloin avattiin viranomaisten läsnäollessa ensimmäinen suomalainen täysimittainen kaivaushanke Lähi-idässä ja yleensäkin Välimeren alueella. Avajaisten yhteydessä Aaronille uhrattiin vuohi, joka perinteiseen tapaan valmistettiin juhlien osanottajille ja nautittiin 30 hengen yhteisaterialla.
Akatemiaprofessori Jaakko Frösenin johtama suomalainen antiikintutkija-, arkeologi- ja maanmittausryhmä on suorittamassa tutkimustaan Aaronin luostarin raunioilla. Tähän asti varhaisin maininta luostarin olemassaolosta on vuodelta 528. Se löytyi Frösenin papyrusryhmän avaamista ja lukemista Petran bysanttilaisen kirkon hiiltyneistä papyruksista, jotka tohtori Zbigniew Fieman johtamat amerikkalaiset tutkijat löysivät vuonna 1993. Siksi suomalaiset ovat nyt liikkeellä. Petran bysanttilaisen kirkon rauniotkin on nyt konservoitu ja ne avattiin juhlallisin menoin turisteille Hänen Majesteettinsa Jordanian kuningatar Noorin läsnäollessa juuri ennen suomalaisten kaivausten alkamista.
Keskiajan historiankirjoitusten ja kronikoiden avulla luostarin toimintaa voidaan seurata läpi ristiretkien ajan aina 1300-luvulle, jolloin rakennus ilmeisesti tuhoutui maanjäristyksessä. Koska luostaria ei ryöstetty ja poltettu, esinelöytöjä on odotettavissa runsaasti.
Frösenin ryhmän tutkimuskohteena ovat luostarin raunioiden lisäksi 1320 metriä korkean vuoren rinteet, joilla kautta aikojen kivikaudesta lähtien on ollut asutusta ja maanviljelystä. Ihmiset keräsivät talvella sadeveden talteen, jolloin se riitti myös kasteluvedeksi yli kuivan kauden. Ajasta muistuttavat suuret sadevesisäiliöt, vesijohdot ja terassiviljelmät vartiotorneineen. Nykyään rinteet ovat autiot ja suurimman osan vuotta rutikuivat.
Koska suomalaisilla ei ole aikaisempaa kokemusta vastaavista kaivaushankkeista, käytetään hyväksi parasta ulkomaista asiantuntemusta. Hankkeen pääarkeologina on puolalaissyntyinen yhdysvaltalainen arkeologi Zbigniew T. Fiema, Petran kirkon kaivaja ja hiiltyneiden papyrusten löytäjä. Asiantuntija-apua saadaan myös naapurista, sillä ensimmäisen kauden aikana mukana on myös ruotsalainen Rikhard Holmgren, joka on kaivanut vastaavia kohteita Kuollen Meren laaksossa, Jordaniaan puolella, Lisan niemellä, muinaisessa Sodomassa ja Gomorrassa. Kaivausvastuu siirretään viiden vuoden aikana kokonaan suomalaisille tutkijoille. Suomalaisesta arkeologisesta asiantuntemuksesta vastaavat ensi sijassa prof. Ari Siiriäinen ja assistentti Mika Lavento Helsingin yliopiston arkeologian laitokselta.
Kaivaukset ovat siis alkaneet ja ensimmäiset lapionpistot luostarin raunioilla ovat takanapäin. Rakenteet ja löydöt ovat sangen lupaavia ja kaivajat odottavat innokkaina uusia löytöjä, vaikka mitään varsinaisia aarteita ei olekaan luvassa. Aarre on itse Aaronin luostari, jota monen kansainvälisesti arvostetun tutkijan mielestä ei pitäisi olla olemassa - ainakaan Petrassa. Kaivaukset tulevat siis muuttamaan Lähi-idän alueen kristilisen kauden historiankirjoitusta siinä missä Petra hiiltyneet papyruksetkin.
Frösenin johtama Helsingin yliopiston tutkimusryhmä työskentelee tiiviisti yhteistyössä prof. Henrik Haggrenin johtaman Teknillisen korkeakoulun maanmittausryhmän kanssa. Tarkoituksen on samalla kehittää uusimman tietotekniikan avulla uudentyyppinen tutkimustiedosto ja kolmiulotteinen virtuaalimalli sekä kaivauspaikasta että koko Aaroninvuoresta. Tietokoneohjelmasta on tarkoitus saada arkeologeille työväline, joka helpottaa tietojen varastoimista ja käsittelyä sekä samalla havainnollistaa koko kaivaustapahtumaa. Virtuaalitodellisuudessa voi palata takaisin jo kaivettuihin kerrostumiin. Malliin syötetään kaikki mittaukset ja löydöt suoraan kaivauspaikalla. Myöhemmin kolmiulotteinen malli toimii myös opetusvälineenä ja vaikkapa arkeologisena tietokonepelinä. Tutkimushankkeeseen tarvitaan myöhemmässä vaiheessa myös ainakin rakennuskonservaattoreita, maantieteilijöitä, geologeja, eläin- ja kasvitieteilijöitä, ympäristöntutkijoita ja antropologeja, ehkä muitakin. Tutkimushankkeesta on tarkoitus muodostaa hyvin monitieteinen.
Kolmenkymmenen hengen suomalainen tutkimusryhmä on majoittunut rakentamaansa beduiinileiriin lähelle tutkimuskohdettaan Aaronin vuoren ylätasangolle 1250 metrin korkeuteen. Naapurissa pitävät leirejään parikymmentä paikallista työntekijää ja aasinkuljettajaa. Tunnin patikkamatkan päähän pääsee nelivetoisella autolla, mutta loppumatka vuorelle on niille ylivoimainen. Autolle kulkee päivittäin kymmenen aasin huoltokaravaani, ja hätätapauksia varten ylätasangolla on yhteys- ja ambulanssikameli.
Yhteistyö paikallisten viranomaisten ja Petran Bdul-beduiinien kanssa toimii saumattomasti. Petralaiset odottelevat kohteesta uutta turistinähtävyyttä, joka pysäyttäisi kävijät majoittumaan Wadi Musan, Mooseksen laakson, hotelleihin vähintään yhdeksi yöksi.
Leirissä käytetään uusinta suomalaista tietotaitoa sekä tietoyhteyksissä niin paikalla kuin ulkomaailmaankin että aurinkoenergian käyttämisessä ja muuntamisessa tietoyhteyksiä ja leirin jokapäiväistä toimintaa, esim. iltatöiden vaatimaa valaistusta varten. Leirielämä ei ole kaikin osin helppoa; työt tehdään pääasiassa polttavassa auringossa ohuessa vuoristoilmassa. Päivälämpötila vaihtelee 30n ja 35n asteen välillä varjossa, yöllä on 20-25 astetta vilpoisaa. Kaikki elintarvikkeet, pesuvettä myöten, tuodaan ylös päivittäisellä aasikaravaanilla.
'Lapiotyöt' aloitetaan auringon noustessa kaivauskohteessa tai vuoren rinteillä. Päivän kuumimpana hetkenä pidetään kahden tunnin tauko ja illalla jatketaan löytöjen puhdistamisella ja järjestämisellä. Dokumentointityöt kestävät yli hämärän rajan pimeän puolelle. Tänä vuonna kaivaukset kestävät syyskuun alkupäiviin asti. Koko hankkeen suunniteltu kestoaika on ainakin viisi vuotta. Hankkeen käynnistäminen ja alkuvaiheet on toteutettu Emil Aaltosen säätiön kolmivuotisella juhlavuoden apurahalla.
Takaisin kotisivulle