Varsinainen kaivausalue on n. 3000 neliömetrin alueella oleva pahoin sortunut rakennusmassa Aaronin vuoren ylätasangolla n. 1250 metrin korkeudessa, linnuntietä n. 5 kilometrin päässä länteen Petran kaupungin keskustasta. Juutalaisen, kristillisen ja islamilaisen perimätiedon mukaan vuoren korkeimmalla huipulla n. 1320 metrin korkeudessa on Mooseksen isoveljen Aaronin haudan muistomerkki, entisen kirkon raunioille 1300-luvulla rakennettu pieni islamilainen pyhäkkö.
Vuoden 2000 kenttäjakson aikana jatkettiin kaivauksia rakennusmassan keskellä suuressa kristillisessä basilikassa ja sen viereisessä kappelissa. Samoin yritettiin selvittää kirkon länsipuolella suuren vesisäiliön ja muurin välissä olevien rakenteiden arvoitusta sekä pohjoisen osan huonetilojen tehtävää. Kaikki rakenteet kuuluvat ilmeisesti bysanttilaisen ajan pyhiinvaelluskeskukseen, joka on ollut toiminnassa Aaronin haudan yhteydessä ainakin viidenneltä kahdeksannelle vuosisadalle. Kaivausten pääarkeologina toimi FT Zbigniew T. Fiema Yhdysvalloista.
Tutkimushankkeeseen kuuluu olennaisena osana myös inventointi koekaivauksineen Aaronin vuoren rinteiden entisillä laajoilla maatalousalueilla. Tämän survey-tutkimuksen vastuullisen johtajana toimi FL Mika Lavento ja erityisasiantuntijana prof. Ari Siiriäinen, molemmat Helsingin yliopistosta. Kaivausalueella ja koko vuoren rinteillä tapahtuvasta kartoituksesta ja kolmiulotteisesta mallintamisesta vastasivat Teknillisen korkeakoulun kartografit DI Katri Koistisen ja prof. Henrik Haggrenin johdolla sekä arkkitehti DI Vesa Putkonen. Dokumentoinnista vastasi FM Jeanette Lindblom, valokuvauksesta Matti Mustonen ja huolinnasta Jan Vihonen, kaikki Helsingin yliopistosta. Espoo-Vantaan ammattikorkeakoulun konservointiryhmää johti Christina Danielli Italiasta. Retkikunnan keittiömestari oli ekonomi Erik Wiik ja lääkäri Hannu Kuisma.
Pääkirkosta kaivettiin läntinen keskiosa, ensimmäisen todennäköisesti maanjäristyksessä sortuneen kirkon keskilaiva pääsisäänkäynteineen. Myöhemmin koko neliömäinen länsipuolikas oli muutettu pylväikön reunustamaksi avoimeksi luonnonliuskein kivetyksi pihaksi. Kiveyksen alla on osittain säilynyt alkuperäinen kirkon marmorilattia. Pihan länsipuolella olevasta kapeasta eteisestä (nartheks) löydettiin edellisellä kaivauskaudella koko lattian ja oviaukot peittävä taidokas lattiamosaiikki, joka on ollut näkyvissä eteistilassa vielä jälleenrannusvaiheen jälkeen. Metsästysaiheisesta mosaiikista on poistettu lähes kokonaan ihmis- ja eläinhahmot todennäköisesti 700-luvun ikonoklasmin aikana. Pääsisäänkäynnin edestä ei löytynyt mosaiikkitekstiä, vaan geometrinen ornamentti, jonka keskeltä oli poistettu ihmis- tai eläinhahmo(t). Sadevesikourut johtavat eteisen lattian ali keskusvesisäiliöön. Itäpäädystä paljastettiin koko puolipyöreä apsis sekä eteläisen sivulaivan jatkeena ollut varastohuone (pastoforion). Apsiksessa on kaksiportainen penkkirivi (synthronon) papistolle sekä sen keskellä kunniaistuin. Marmorilattiasta oli vain vähäisiä jälkiä. Varastohuoneen lattian alta paljastui kaksi hautoja muistuttavaa kivettyä tilaa, joista löytyi kuitenkin vain joitain satunnaisia kalanruotoja. Ne ovat olleet mahdollisesti arvokkaiden esineiden (pyhäinjäännösten?) säilytyspaikkoja, ainakin kirkon myöhäisimmässä vaiheessa.
Vuoden 1999 kaivauskauden aikana paljastui myöhemmän neliömäisen kirkon luoteiskulmasta sisäänkäynti kirkon pohjoisseinän takana olevan kappelin länsipäähän. Kaivauksia jatkettiin siellä. Läntinen ulkoseinä oli pahoin sortunut ilmeisesti maanjäristyksessä pariinkin otteeseen, sillä romahtaneesta seinästä löytyi suuri määrä uudelleen käytettyjä kiviä, joissa on palasia kasvi- ja geometrisaiheisesta seinämaalauksesta ja yhden rivin suurikokoisesta kreikankielisestä kirjoituksesta. Seinän täytteenä oli ollut satoja pieniä paloja samasta maalauksesta. Kappelin sisäpuolella koko seinän leveydeltä hyvin säilynyt penkki osoittaa, että länsipuolelta kappeliin ei ollut sisäänkäyntiä ulkoa ainakaan sen myöhäisimmässä vaiheessa. Itä-länsisuunnan seinät ovat pysyneet pystyssä paremmin, ja niitä vastaan on kattokaaria kannatelleita pilareita. Lattia muodostui osin peruskalliosta, mutta suurimmaksi osaksi hiekkakiviliuskeista. Näiden päällä on päällysteenä saattanut olla suurehkoista kuutioista (2,53 cm) tehty yksivärinen mosaiikkipinnoite. Koekaivaus peruskallion vierestä lattiatason alle paljasti myöhemmän lattiapäällysteen alle jääneen ja täytetyn kivistä lattiasyvennykseen ladotun kastealtaan. Vastaavia ristinmuotoisia altaita on eteläisestä Jordaniasta aikaisemmin löydetty vain yksi ja sekin Petran keskustan suuren basilikan kastehuoneesta (bapstisterion).
Kaivausaluuen länsiosassa keskusvesisäiliön ja alueen ulkomuurin välissä on sortuneita rakenteita aina kuuden metrin korkeuteen peruskalliosta. Kaivaukset paljastivat hyvin säilyneen korkean ja monumentaalisen perustan, jonka päällä olleet rakenteet tai muistomerkit jäivät toistaiseksi arvailujen varaan. Perustan ulkoseiniä pitkin nousevat ainakin kahdet kiviportaat. Rakennustekniikka, jossa on käytetty valtavia työstettyjä hiekkakivilohkareita poikkeaa täysin alueen muista muuraustekniikoista ja lieneekin ajoitettavissa huomattavasti varhaisemmaksi. Kysymyksessä lienee ajanlaskun taitteen nabatealainen tekniikka. Perusta on saattanut kuulua vartiotornille tai pyhäkölle, mutta sen tehtävä bysanttilaisessa pyhiinvaelluskeskuksessa on edelleen arvoitus. Rakennelman edessä vesisäiliön reunalla on myöhemmin rakennettu penkki ja jälkiä pylväiköstä. Lattia on päällystetty liuskeilla. Ovikaaren kautta on päästy pohjoispuolella olevaan rakennukseen ja sen pieniin huoneisiin, joista ainakin osa on määriteltävissä varastotiloiksi. Yhteen huoneeseen oli varastoitu n. 40.000 yksivärisen lattiamosaiikin palaa. Vesisäiliöön ja sieltä rakennukseen johtaa vesikouruja. Yhden rakennuksen läpi johtavan kourun päästä löytyi ehjänä säilynyt suuri vesiruukku.
Survey-tutkimusta jatkettiin vuonna 2000 vuoren lounais- sekä pohjois- ja koillisrinteillä. Tutkittu alue on noin neliökilometrin suuruinen. Alueilta kartoitettiin yli 200 pato- ja terassirakennelmaa, joiden tarkoitus on ollut hidastaa sadeveden valumista ja koota irtainta maa-ainesta patojen yläpuolelle ja pienille terassiviljelmille. Pintalöytöjä oli runsaasti aina keski- ja myöhäispaleoliittiselta ajalta lähtien. Wadi Arabasta Petraan johtavan karavaanitien varrelta löytyi merkkejä useista pienistä rakennuksista. Osa maatalousalueista on ollut käytössä nabatealaiselta ajalta islamilaiselle ajalle, vuosisatoja ellei tuhansia.
puh. (09)191 22160, Fax (09)191 22161
e-mail: frosen@helsinki.fi
kotisivu:
http://foto.hut.fi/research/projects/FJHP/mainpage/htm
Takaisin kotisivulle