Vuoden 2001 kenttäjakson tutkijäryhmään kuului niin tutkijoita kuin opiskelijoitakin, arkeologeja Helsingin ja Oulun yliopistoista, kartoittajia Teknillisestä korkeakoulusta, konservaattoreita Espoon Vantaan teknillisestä ammattikorkeakoulusta sekä Jordanian arkeologian asiantuntijoita Yhdysvalloista, Ruotsista ja Sveitsistä, kaikkiaan 19 henkeä. Tutkimushanketta johtaa prof. Jaakko Frösén ja sen pääarkeologina toimii puolalaisamerikkalainen tohtori Zbigniew T. Fiema. Paikallista beduiinityövoimaa kaivausmiehinä, aasinajajina ja huoltotehtävissä oli runsaat 30 henkeä.
Kaivauskohde sijaitsee Petran Aaroninvuoren (Jabal Harun) ylätasangolla 1250 metrin korkeudessa, vain 70 metriä vuoren huipulla olevan Aaronin, Mooseksen isoveljen, islamilaisen hautapyhäkön alapuolella. Juutalaisen, kristillisen ja islamilaisen yhteisen perimätiedon mukaisesti Aaronin hauta on kaikkien kolmen uskonnon pyhiinvaelluskohde. Suomalaisten tutkimusalue kattaa koko pyhän vuoren, mutta tänä vuonna keskityttiin Aaronin pyhiinvaelluskeskuksena toimineen luostarin kaivauksiin. Kristillinen keskus oli täydessä toiminnassa 400-luvulta lähtien aina islamilaiselle kaudelle vähintään 700-luvun loppuun. Ristiretkien aikana se koki lyhyen renessanssin. Sen jälkeen se kuitenkin hylättiin ja 1300-luvulla 'Aaronin haudan' suojaksi rakennettiin meidän päiviimme säilynyt islamilainen pyhäkkö. Vuoren huippu kuuluu Jordanian uskontoministeriön alaisuuteen. Pyhällä paikalla kaivaminen on ehdottomasti kielletty ja pyhäkkökin on nykyään auki vain muslimeille.
Aikaisempien vuosien kaivaukset paljastivat pyhiinvaelluskeskuksen eteläisen aukion laidalta kirkon ja sen seinänaapurina olleen kappelin. Ensimmäisessä vaiheessa se oli toiminut kastekappelina, mutta lattiaan upotettu ristinmuotoinen kasteallas oli myöhemmin peitetty ja kappeli muutettu ilmeiseti pyhäinjäännösten säilytyspaikaksi. Pohjoisaukion ympärille sijoittuvat huonetilat kuuluvat myöhemmin rakennettuun pyhiinvaeltajien hotelliin. Hotellihuoneista vain yksi on täysin kaivettu. Kirkon edustalla oli suuri vesisäiliö ja sen länsipuolella luostarin ulkomuuria vasten sarja huoneita, joiden vanhimmat rakenteet ovat peräisin esikristilliseltä nabatealaisten ajalta ajanlaskumme taitteesta.
Vuoden 2001 kaivaukset keskitettiin kahteen kohteeseen, alunperin nabatealaisiin rakennelmiin läntisen rauniovallin korkeimmalle kohdalle (kaivausalue O) sekä raunioiden lounaisnurkkaan (kaivausalue P), josta toivottiin löytyvän luostarin ruokasalin, refektorion. Kaivaukset toivatkin esiin runsaasti uutta tietoa pyhiinvaelluskeskuksen toiminnasta ja kohtalosta, mutta samalla uusia kysymyksiä ja tutkimushaasteita.
Nabatealainen jykevä rakennelma oli alunperin mahdollisesti vartiotorni, josta oli vapaa näkymä alas lännen autiomaahan Arabilaaksoon (Wadi Araba) ja sen takana siintäville vuorille, nykyisen Israelin valtion puolelle. Sieltä saattoi valvoa autiomaassa risteileviä karavaaniteitä, ennen muuta tärkeitä reittejä, joka johtavat pohjoiseen kohti Kuolleen Meren hautavajoamaa ja luoteeseen kohti Välimeren rantaa ja Gazan aluetta. Huoneet oli myöhemmin osittain peitetty massiivisilla kivitäytteillä ja osittain liitetty luostarirakennelmaan tornimaiseksi rakennukseksi. Kaivaukset paljastivat kolmella jykevällä holvikaarella katetun huoneen, joka oli kokenut kolme muodonmuutosta toisiaan seuranneiden maanjäristysten tuhojen jälkeen. Huoneen päällä on ilmeisesti ollut ainakin yksi ylempi kerros, johon päästiin ulkoseiniä pitkin johtavan portaikon kautta. Viimeinen sisäänkäynti huoneeseen oli järjestetty yläkerrasta läntisen portaikon kautta. Huoneen asutuskerrostumista löytyi runsaasti keramiikkaa, joka tarkempien tutkimusten jälkeen auttaa ajoittamaan rakennemuutokset ja antanee myös kaivattua tietoa huoneen käyttötarkoituksesta eri aikoina.
Luostarirakennelman luoteiskulmassa edettiin peruskallioon asti. Ruokasalia ei löytynyt, mutta läheltä piti, sillä arkeologit tulivat huoltotiloihin kyökin kautta. Kahden leveän holvikaaren kannattaman sortuneen katon alta paljastui iso huone, jonka keskellä liuskakivin pyöreäksi laatoitetulla kivilattialla oli vielä lähes alkuperäisellä paikallaan basalttikivestä taidokkaasti valmistettu ihmisvoimin kierrettävä viljamylly, niin sanottua Pompejin tyyppiä. Osa huoneesta oli myöhemmin täytetty kiviladelmilla. Etelämuurin ulkopuolelta löytyi ruoanvalmistuksessa syntyneiden jätteiden kaatopaikka. Vain pieni osa siitä tutkittiin, kun eteläinen muuri kaivettiin osittain esiin. Kaatopaikalta löytyi tuhkan ja rikkoutuneen keittiökeramiikan seasta suuri määrä kalanruotoja ja suomuja. Niiden alustavat tutkimukset osoittivat kalojen olevan Punaiselta Mereltä, erityisesti koralliriutoilla eläviä Scaridae-heimon papukaijakaloja, joiden suuosat ja hampaat ovat erikoistuneet korallien kalvamiseen. Kalaravinto sopiikin hyvin pyhiinvaelluskeskuksen paastodieettiin.
Teknillisen korkeakoulun Fotogrammetrian ja kaukokartoituksen laboratorion tutkimusryhmä jatkoi kaivausalueen ja koko Aaroninvuoren kolmiulotteisen tietokonemallin rakentamista. Konservaattorit ottivat talteen esinelöydöt sekä suojasivat ja vahvistivat myös aikaisemmilla kenttäkausilla paljastettuja ja säiden armoille joutuneita rakenteita, laastipintoja ja marmorilattioita. Talvet ovat vuorella etenkin yöllä kosteita ja kylmiä. Luntakin sataa ajoittain. Päivälämpötila saattaa taas auringonpaisteessa nousta kesäisiin hellelukemiin. Kaikki tämä asettaa hauraan hiekka- ja kalkkikiven kestävyyden kovalle koetukselle.
Osa esinelöydöistä, esimerkiksi kaikki konservoitavat esineet, sekä suuri määrä kermiikan palasia, eläinten luita, kalanruotoja ja suomuja, kerrostumista löydettyjä kasvinäytteitä, esimerkiksi siemeniä, sekä maaperänäytteitä on tuotu Suomeen jatkotutkimuksia ja -toimenpiteitä varten. Konservoinnin jälkeen tieteellisesti tai museaalisesti tärkeät esineet palautetaan Petran museoon. Muu jää pitkäaikaisena lainana koulutusaineistoksi Helsingin yliopiston kokoelmiin. Tämän vuoden arkeologisen kenttäkauden jälkityöt ovat kohdistuneet myös aikaisempien vuosien kaivausten löytöihin ja näytteisiin valmisteltaessa vuoden 2002 kevään Petra-näyttelyä Amos Andersonin taidemuseoon Helsingin keskustassa (15.2.26.5.2002).
Vuoden 2000 kaivausten satoa olivat mm. pienet senälaastille tehtyjen maalausten palat, joissa oli myös kreikkalaisia kirjaimia. Palapeliä koottaessa kävi ilmi, että Aaroninvuoren basilika-kirkon eteläisen sivulaivan itäpäädyssä sijainneen sakariston seinälle oli maalattu joskus 500-luvulla kirjoitus, joka sisälsi katkelman Psalmista 91 (Septuagintassa 90). Katkelma on erittäin mielenkiintoinen, eikä pelkästään siksi, että se on yksi varhaisimmista meille säilyneistä Vanhan Testamentin 'käsikirjoituksista'. Kysymyksessä on Daavidin psalmi Korkeimman suojeluksesta. Seinälle oli maalattu kreikaksi säkeet 47 "Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää. Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt." Psalmia on varhaiskristillisenä aikana käytetty Egyptistä löytyneissä papyrus- ja metalliamuleteissa, joskus jopa asikirjojen alussa. Sen on uskottu suojelevan onnettomuuksilta, erityisesti sairauksilta. Tässä tarkoituksessa joku kirjoitti sen kirkon sakariston seinään myöhäisantiikin kuuluisimman tautiepidemian aikana, joka alkoi Egyptissä vuonna 542, levisi Konstantinopoliin seuraavana vuonna ja jatkoi sekä itään Persiaan että länteen Eurooppaan. Historiankirjoittaja Prokopios, joka itse oli kotoisin Kesareasta, toimi silloin Konstantinopolisaa ja antaa 'paiserutosta' värikkään silminnäkijän kuvauksen.
Löytöjen tutkimisen ja näyttelyn rakentamisen lisäksi, tutkimusryhmä valmistautuu Helsingissä näyttelyn yhteydessä toukokuussa 2002 pidettävää kansainvälistä Petra-seminaaria sekä seuraavaa kenttäjaksoa varten. Se on tarkoitus toteuttaa elo- syyskuussa 2002.
Lisätietoja: Jaakko Frösén, e-mail frosen@helsinki.fi http://foto.hut.fi/research/projects/FJHP
Helsingin yliopisto, Porthanian luentosali II, Yliopistonkatu 3, pohjakerros
Prof. Jaakko Frösén kertoo tutkimushankkeistaan Jordanian Petrassa ja DI Katri Koistinen esittelee Aaroninvuoren kolmiulotteisen mallin.
Vapaa pääsy.
Lisätietoja: Jaakko Frösén, e-mail frosen@helsinki.fi, sekä http://foto.hut.fi/research/projects/FJHP
Takaisin kotisivulle